lauantai 21. tammikuuta 2017

Suklaariippuvaisen tunnustuksia

Niinpä. Olin joulun jälkeen onnistunut ihmeesti pääsemään eroon sekä suklaanhimosta että makeanhimosta yleensäkin ja olin jo päässyt lupaavasti laihtumisen alkuun. Minulla oli pitkään ollut jemmassa muutama suklaalevy, jotka oli tarkoitus lähettää lahjaksi ulkomailla asuvan siskoni perheelle. Ja olin onnistuneesti pystynyt olemaan kajoamatta niihin; nehän eivät olleet minun. Eikä mieli tehnyt suklaata.

Mutta. Suklaariippuvaisena syön suklaata sekä iloon että suruun ja lukemattomiin muihin mielialoihin. Joten ainahan on joku suklaan syömiseen sopiva mieliala ja tilanne päällä!! Eilen sitten suklaa tuli mieleen uudestaan ja uudestaan. Yritin pysyä vahvana ja söin terveellisiä välipaloja aina kun suklaan mieliteko iski. Mutta lopulta illalla sorruin avaamaan siskonpojalle synttärilahjaksi tarkoitetun ihanan Fazerin levyn... ja tuossa kuvassa on se, mitä siitä on jäljellä! Kuvan ottamisen jälkeen tuossa äsken söin vielä muutaman palan. Ja taidanpa syödä loputkin.

No, eihän laihduttamisen ja terveen elämän tarvitse yhteen retkahdukseen loppua. Toivossa on hyvä elää. Harmi vain, että porkkanan pureskelusta ei saa ollenkaan sellaista mielihyvää kuin suklaasta! Kuka keksisi korvikkeen suklaalle? Jotain muuta, jolla kaikki ongelmat ratkeaisivat ja ilot suurenisivat yhtä tehokkaasti kuin suklaan syömisellä? Pahoin pelkään, ettei sellaista korviketta ole olemassa. Ainakaan toistaiseksi.

Mutta jos sortuu, siitä pitää ainakin nauttia. Syyllisyyttä voi potea jälkeenpäin, jos haluaa, tai sitten ei ollenkaan... Ja joka aamu on mahdollisuus ainakin yrittää aloittaa alusta, ilman riippuvuuksia...

P. S. Nyt nuo kuvan suklaatkin on syöty.

P. S. 2: Kun katsoin tätä valmista postausta, ymmärsin miksi halusin tuon ruskean taustan tälle blogille. Nimittäin sehän on SUKLAANruskea!!! ;)

6 kommenttia:

  1. No, kun se suklaa on niin hyvää. Jos meillä ostetaan jotain suklaata, tai keksejä, tms. niinkuin "varastoon", niin kyllä ne niin nopeasti tulee syötyä aina. Mitään vierasvaraa meillä ei ole milloinkaan. Hyvä kun nautit siitä suklaasta kumminkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se vika suklaassa on, kun se vain on niin hyvää! Se on ihan parasta! Sama täällä, että "vieraanvaraa" ei kannata ostaa, kun itse ne tulee aina syötyä. Koskaan ei ehdi tulla vieraita niin nopeasti! ;)

      Poista
  2. Minäkin olen aina tykännyt suklaasta tosi paljon mutta sitten tapahtui jotakin. Oma makuaisti muuttui tai sitten Fazerin suklaaseen tuli jotakin muutosta, sillä enää se ei maistu niin suussa sulavan hyvälle. Se alkoi maistua liian väkevälle ja kitkerälle. Niinpä en enää kovin usein suklaata syökään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännnä muutos! Tekisi hyvää minullekin, mutta aina vain yhtä hyvältä se suklaa maistuu...

      Poista
  3. Ymmärrän sua hyvin. Suklaa vaan on niin hyvää! Olen yrittänyt alkuvuoden olla herkkulakossa mutta arvaa vaan olenko muutaman kerran retkahtanut :D

    Ihanaa että löysin tämänkin blogisi, jäin heti lukijaksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tännekin, Krista! :) Harmillisesti vain tämän blogin pitäminen on vähän jäänyt, kun olen ollut tosi väsynyt viime aikoina. Mutta tarkoitus on joskus taas jotain postata tännekin :)

      Poista